Saimme eilen valmiiksi jo keskellä syyslukukautta aloitetun kakkosten satuelokuvan. Elokuva on terminä ehkä vähän kyseenalainen, koska varsinaista liikkuvaa kuvaa ei ole. Mutta koska lopputulos on kuitenkin tehty Windowsin elokuvatyökalulla, ei nimitys ole mielestäni väärä. Olen joskus tehnyt vastaavia juttuja myös ihan PowerPointilla.
Homma on edennyt niin, että jossain vaiheessa syksyä tokaluokkalaiset tulivat tvt-tunnilleni. Meillä siis on koululla yhdessä luokassa 11 pöytäkonetta ja muissa vain yksi, se opettajan pöydällä oleva. Joten vaikka ihanne olisi se, että tietotekniikkaa hyödynnettäisiin koko ajan, on pakon sanelemaa kuitenkin se, että eri luokat käyvät tietyillä tunneilla tietokoneiden ääressä.
No, tällä syksyisellä tunnilla laitoin dokumenttikameralla näkyviin tulosteen, jossa oli arpakuution silmälukuja ja sadun hahmoja. Näin kertomuksen päähenkilöt tulivat valituiksi. Kakkoset olivat tehneet vastaavan projektin jo edellisenä vuonna, joten heillä oli nyt hyviä ideoita toteutuksen suhteen.
Tarinaa lähdettiin keksimään siltä istumalta. Oppilaat viittasivat, ehdottivat jatkoa ja yhdessä neuvotellen tarina syntyi. Minä kirjoitin sitä ylös niin, että teksti näkyi valkokankaalla. Ideoita oli paljon.
Tarinaa muokattiin sitten niin, että sen sai jaettua luokan oppilasmäärän mukaisiin osiin. Näin jokaiselle saatiin yksi osa tarinaa kuvitettavaksi, ihan niinkuin viime vuonnakin. Oppilaat muistivat hyvin sen, että koska moni oppilas piirtää kuvan samasta hahmosta, on sovittava tiettyjä asioita. Minkä värinen mekko on prinsessalla? Minkä väriset hiukset? Minkä värinen on karhu? Entä lohikäärmeen väritys?
Jokainen piirsi sitten Paint-ohjelmalla hiirtä käyttäen kuvan. Oppilaat ovat hyvin taitavia ja he neuvoivat myös toisiaan. Kakkoset kiersivät myös tarkistamassa sadun hahmojen yksityiskohtia toistensa koneilta. Tallensin kuvat luokan verkkokansioon niin, että kyseinen osa tarinaa oli kuvan nimenä. Olen aiemmin todennut tämän tyyppisissä jutuissa, että puutteellisesti nimetyt kuvat tai äänitiedostot tuovat myöhemmin ongelmia. Ei sitä editointivaiheessa muista, kuka piirsi minkäkin kuvan.
Kaikki tämä tapahtui jo ennen joulua. Ennätimme myös äänittää sadun niin, että jokainen luki omaan kuvaansa liittyvän kohdan. Hoidin äänittämisen silloin iPadilla, jota käytän sujuvasti, mutta en ole kuitenkaan mikään asiantuntija sovellusten suhteen. Latasin Recording Pro -nimisen sovelluksen tätä varten. Äänitys onnistui hyvin. Ja sitten lähdimme lomalle.
Kevätlukukauden alettua päätin editoida elokuvan. Toin kuvat oikeassa järjestyksessä elokuvatyökaluun ja lisäsin alku- ja lopputekstit.
Sen jälkeen mietin, miten saisin äänitiedostot iPadistä läppäriin. Joku varmasti ähkii nyt turhautuneena, kun kerron, että tein sen niin, että tallensin mp3-tiedostot iPadin kuviin. No, ne muuttuivat mp4:siksi, eli videotiedostoiksi. Siirsin ne piuhalla läppäriin. Sitten siirsin ne järjestyksessä elokuvatyökalun uuteen projektiin, tallensin sen elokuvaksi ja latasin YouTubeen. Sitten käytin "Lataa YouTube" -sivua ja latasin videon mp3:sena. Aikamoinen härdelli siis!
Tuloksena olivat äänitiedostot yhtenä pötkönä. Toin sen siihen projektiin, jossa kuvat jo olivat ja aloin kuunnella, missä kohtaa pitää jakaa ääniraita. Ne olivat äänitteessä ihan liian lähellä toisiaan. Kuvat olisivat olleet esillä vain pari sekuntia.
Sain tämän onnistumaan kohtuullisesti, mutta lieko sitten syynä vanha läppärini vai mikä, ei äänileikkeen graafinen kuvio vastannut yhtään kaiuttimista kuuluvaa ääntä. Oli siis haastavaa etsiä jakokohtia. En ollut ihan tyytyväinen lopputulokseen, mutta eipä työasioita kuulu yökausia vääntää, joten päätin hyväksyä tilanteen.
Etsin muutamia äänitehosteita (aivastus ja myrsky) ja lisäsin ne oikeisiin kohtiin. Laitoin myös vähän sellaista "hissimusiikkia" kertomuksen väleihin. Laillista musiikkia videoihin haen usein CCMixter- tai Jamendo -sivuilta. Lataan musiikkitiedoston ensin koneelleni ja tuon sitten elokuvatyökaluun.
Projekti tallentui elokuvaksi nopeasti, liikkuvaa kuvaa kun ei ole. Latasin sen illalla koulun YouTube-tilille ja valmista oli! Lähetin linkin vielä kakkosten huoltajille ja omalle opettajalle. Tänään katsoimme sitten kakkosten oman satuelokuvan tvt-tunnin alussa. Lopputunti pelattiin Saarella-peliä!
Tässä satuelokuva nyt on!
